Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki.
Päivä 27 - Suosikkipaikkani
Mulla on oikeastaan kaksi suosikkipaikkaa. Toinen ulkona ja toinen täällä kotona.
Aina selvitellessäni ajatuksiani, huomaamattomasti ajaudun aina tuonne samaan paikkaan. Tai jos olen kävelyllä niin lähes tulkoon aina reittini käy tuon paikan kautta. Se on nyt pari vuotta toiminut minun turvapaikkanani.
Kävin ottamassa kotimatkalla pari kuvaa sieltä. Ei siellä näin talvisin tule kauaa viihdyttyä, mutta kesäisin otan aina aurinkoa sielä sekä nautin säästä sekä maailman menosta muutenkin.
Matkan varrelta:
Tämä paikkahan sijaitsee Vaasan asuntomessu alueella. Ei paikan nimi turhaan ole terapiasaari. :) Minulle se ainakin on hyvää terapiaa.
Vähän maisemia, jotka kyllä ovat hieman ankeita näin talvisaikaan ja pilvisellä säällä. Mutta mulle riittää, että näen penkin jolla tapaan istua, niin mieli rauhoittuu heti.
Toinen lempipaikkani onkin sitten täällä kotona, nimittäin oma sänky. Niin ihana kellahtaa sängylle raskaan päivän jälkeen, tai jos on kylmä niin peiton alle lämmittelemään. Kun haluan rauhoittua niin menen sängylle ja peiton alle. Monesti olen myös koneella sängyllä. Se on mun toinen turvasatama. Lämmin ja pehmeä.
Päivä 28 - Ikävöin
En tiedä ikävöinkö tällä hetkellä mitään tai ketään. Minulla on käynyt sellainen tuuri ja onni elämässäni, että isän äiti on ainut joka on kuollut ja hänkin oli kuollessan 96- vuotias, joten pitkän elämän on saanut elää. Häntä välillä tietysti kaipaan, mutta juuri tällä hetkellä en ikävöi. Äidin isä on kuollut jo suhteellisen nuorena, isänisä myöskin jo paljon ennen syntymääni, joten heitä en osaa edes kaivata.
Lemmikkejä eli toisinsanoen kissoja on ollut jokunen, mutta en osaa enää näin monen vuoden jälkeen ikävöidä heitä.
Joskus ehkä ikävöin nuoruuttani ja sitä kuinka helppoa silloin on ollut. Ei ole ollut vastuussa kaikesta ja on voinut olla huoleton ja vapaa ihminen. Eihän silloin ylä-asteella elämä tuntunut kovin helpolta tai reilulta, mutta nykyiseen verrattuna se on kyllä ollut paljon helpompaa. Välillä tulee fiiliksiä, että en halua kasvaa aikuiseksi, vaan haluan aina olla se nuori ja huoleton. Toiseen suuntaan taas vie lapset ja äitiys. Toisaalta haluaisin jo kovasti äidiksi ja haluaisin elää jo koulun jälkeistä elämää lapsineen ja omin asuntoineen.
Vaikeaa tämä elämä joskus, eikös vain? Vai mitä mieltä ootte? Mitä te ikävöitte?
Kuin tilauksesta, tipahti äsken postiluukusta J:n toinen joululahja ja pääsin paketoimaan myöskin sen. J:lle ostin tai tilasin netistä PlayStation 3:een toisen ohjaimen, kun sitä niin kovasti toivoi ja sen lisäksi tilasin valokuvauksen perusteista kertovan opuksen. Nimenomaan enemmän meille nuorille suunnttu teos. Tämän lahjan kohdalla hyödyn myös itse, kun J osti kesällä itselleen lahjaksi järkkärin ja sitä varten nyt tuon kirjan sitten ostin. Pääsisi opiskelemaan niin J kuin itsekin enemmän tuota kameraa. Toivottavasti on mieluinen.
Nyt on sitten ruotsin suulliset kokeet suoritettu ja todennäköisesti sieltä virkamiesruotsiin vaadittava arvosana pläjähtää. Tämän kautta siis voi saada kielitodistuksen itselleen, jos se vain meni tarpeeksi hyvin. Kyllä opettaja ainakin kehui ja sanoi, että huomaa minun puhuvan/ olen puhunut ruotsia ennenkin arkikäytössä. Lämmitti mieltä ja saatoin lähteä hyvin mielin hartaasti odotetulle/ansaitulle lomalle. Nyt uusimman Demi lehden pariin, joten adjö!
Loppuun vielä lemppari joulukipale ikinä, mutta vähän näin rokkaavimmilla versiolla.
Viikate & Timo rautiainen- Varpunen jouluaamuna
Marco Hietala- Varpunen jouluaamuna
Ps: Tänään vielä aikomuksena leipoa se glögijuustokakku, joten laitan ehkä illemmalla vielä ohjeet ja kuvat siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti