19 joulukuuta 2011

For the first time in my life, I don't need to be afraid

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani

Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki.

Päivä 25 - Ensimmäinen

Tämä on aika hankala, koska on montakin asiaa mistä voisin kertoa.
Ensimmäinen poikaystävä, ensimmäinen pusu, ensimmäinen känni, ensimmäinen asunto... monia muita.

Ensimmäinen paniikkikohtaus. Muistan sen hyvin. Olin juuri puhunut J:n kanssa ja mua ahdisti ihan hirveästi. Halusin olla hänen kanssaan, mutta kun olin niin tuntui ahdistavalta ja silloin kun hän ei ollut läsnä niin oli ikävä. Muistan sen tunteen joka hiipi pikkuhiljaa esiin. Henkeä ahdistaa, tuntuu etten saa ilmaa. Itkettää ja ainut mitä pystyin tehdä, oli kiertää kehää huoneessani. Kiersin sitä ainakin kolme tuntia, välillä suuntaa muuttaen. Se tuntui paremmalle kuin vain paikallaan makaaminen. Ensimmäinen paniikkihäiriö tuli aivan puskista. Ei  mulla masennusta ollut juurikaan, eikä se ollut missään määrin J:n vika. Tavallaan se ei liittynyt J:n mitenkään.
Kärsin varmaankin viidestä tai kuudesta paniikkikohtauksesta ja kaikki johtui vain ehkäisypillereistäni. Kun lopetin niiden käytön, paniikkihäiriöt katosivat. Ei tietenkään käden käänteessä, mutta melko nopeasti.
Pahinta paniikkihäiriöissä oli se, että ne tulivat aina ihan missä vain ja koska vain. :( Toivon mukaan ei tarvitse enää koskaan kokea sitä tunnetta ja olotilaa.

Tulipas aika henkilökohtainen kirjoitus vaikka sanoin etten paljasta mitään tärkeää elämästäni.
Kaikki tämä tuli mieleen, kun tänään oli taas yksi epäonnistumisen päivä kaikin puolin. Toivottavasti huomisesta tulee parempi.

Kris Allen - Need to know

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti